617

Anna Granlund, psykologi, psykoterapeutti / 21.5.2020

Tasapainoisen elämän tärkein kulmakivi on kohtuullisen hyvin pyörivä arki. Täydellisyyttä ei tarvitse eikä pidä tavoitella – sitä on vaikea saavuttaa, ja vielä vaikeampi ylläpitää.

Vaikeilla tunteilla, kuten ahdistuksella, on tärkeä tiedonvälitystehtävä. Kehon viestit voi toki yrittää sulkea pois, mutta yleensä tämä johtaa vain tunteen voimakkuuden kasvamiseen, sillä kehon tehtävänä on yksinkertaisesti vain saada sinut kuulemaan sen viesti, keinolla millä hyvänsä.

Elämää ylläpitävän ja suojelevan funktion vuoksi ahdistuksen tunnetta ei ole järkevää (eikä mahdollistakaan) sulkea koko loppuelämäksi pois tai päästä siitä “eroon”. Sen sijaan viisautta voi olla oppia tuntemaan oman kehon toimintaa, mitä se on yhteisen historianne aikana oppinut, mihin se reagoi, miten, ja mikä toisaalta saa sitä rauhoittumaan ja vastavuoroisesti kuulemaan, että olet paikalla – sen kanssa.

Elämää haittaavien tunteiden (eli yleensä ahdistuksen) kanssa luovimisessa toimivinta ei ole pelkästään vain tunnekohtauksiin liittyvät taidot, vaan ennaltaehkäisy: arjen rakentaminen tasapainoiseksi sekä jatkuvuuden ja turvallisuuden tunnetta keholle tuottavaksi. Se ei tarkoita koteloitumista koko loppuelämäksi (vaikka tällaista keho voisi välillä toivoakin), vaan arjen ja elämän perusasioihin palaamista. Näin rakennetaan vakaampaa ja ankkuroivaa maaperää, jonka päällä voi tukevammin seistä, vaikka tunnesää vaihtuisikin myrskyisemmäksi.

Harvan ihmisen elämä ei ole kuitenkaan yleensä täysin tyhjä – yhden asian vahvistaminen ja tukeminen voi tarkoittaa siis sitä, että joutuu luopumaan jostakin muusta tai vähentämään sen roolia arjessa. Jos esimerkiksi haluaa sitoutua tasapainoiseen unirytmiin, saattaa joutua vähentämään tekemisiä, jotka ovat kuuluneet iltaan: puhelimella tai tietokoneella olemista, ystävien kanssa pitkään viihtymistä. Tässäkin kyse on tasapainosta, siis sen seuraamisesta, mitä asioita haluaa tärkeytensä vuoksi pitää elämässään haitatkin hyväksyen, ja mihin on tärkeää sitoutua tarkemmin, vaikka joutuisi jostakin luopumaan. Kukaan ei sanonut, että tämä olisi helppoa!

Oirehallinnan ja aktiivisen taitoharjoittelun lisäksi tarkastelun kohteeksi kannattaa siis ottaa arkesi perusrakenteet.

Minkälainen esimerkiksi unirytmisi on, ja onko jotain mitä voisit siinä muuttaa, jotta rytmisi pysyisi keholle ennakoitavana ja tasaisena, riippumatta siitä kuinka paljon unta unijakson aikana saat? Keholla menee aikansa, jotta se tottuu rytmiin, mutta sen jälkeen se alkaa tavallisesti elää sen mukaan.

Entä miten ravitset itseäsi – annat kehollesi ja aivoillesi polttoainetta? Onko ruokarytmissäsi sekä ruoassa itsessään jotain, mitä kannattaisi säätää? Tarvitsetko siihen ulkopuolista apua, esimerkiksi ravitsemusterapeutin konsultointia?

Kaikkea ei tarvitse muuttaa, mutta joskus kokonaisuuden tarkasteleminen voi antaa aihetta pieniin säätöihin sekä niiden seurausten havainnoimiseen. Usein muutosten tekemistä auttaa myös se, että sitoutuu kokeilemaan nitä määräajaksi. Esimerkiksi unirytmin tasaamisen priorisoimiseen voi sitoutua pariksi viikoksi, ja tämän jälkeen arvioida minkälaisia hyötyjä (tai haittoja) muutoksista tulee, ja onko muutos senkaltainen, että siinä kannattaa jatkossakin pitäytyä, vaikka se olisi jostakin muusta pois.