Psykoterapiaa harkitsevalle

Anna Granlund, psykologi, psykoterapeutti / 25.5.2020, päivitetty 10.7.2020

Psykoterapia voi antaa paljon, mutta olen työssäni huomannut, että kovinkaan monen terapiaan lähetetyn kanssa ei ole pohdittu psykoterapian ajankohtaisuutta, sopivuutta tai sitä, mitä psykoterapiassa käyminen edes tarkoittaa, ja mitä odotuksia tai ajatuksia asiakkaalla on terapiasta. Miksi näiden asioiden läpikäyminen olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää? Siksi, koska psykoterapiassa muutoksia ennakoivat ulkoiset tekijät, ennen kaikkea henkilön oma elämäntilanne ja ominaisuudet. (Lambert 2013; Wambold, 2001).

Työntekijän näkökulmasta tämä kuulostaa loogiselta. Psykoterapia on tiivis ja usein pitkäaikainen prosessi, joka vaatii paljon asiakkaan omaa sitkeää työskentelyä, energiaa ja aikaa. Siksi on hyvä muistaa, että se ei ole ainoa tai joka tilanteeseen edes paras mahdollinen tuen muoto. Joskus riittävän hyödyn voi saada muutamasta yksittäisestä keskustelukäynnistä, lyhytterapiasta, kriisiavusta tai jopa täysin muusta hoidosta.

Parhaimmillaan psykoterapian ajankohtaisuutta ja sopivuutta asiakkaalle pohditaan vaihtoehtoineen jo siinä vaiheessa, kun psykoterapiaa aletaan ehdottaa, mutta ei kuitenkaan aina – ja vielä harvemmin aiheen äärelle hoksataan pysähtyä uudestaan silloin, kun terapia olisi oikeasti alkamassa, usein vasta kuukausia alkuperäisen arvion jälkeen.

Se mikä jää useimmiten siis huomaamatta on se, että psykoterapia edellyttää kävijältään paljon muuta kuin psykoterapian kohteena olemista. Tällaisia asioita ovat muun muassa aika, energia, ja motivaatio omaan työskentelyyn. Näiden tekijöiden saatavuus on harvoin kenenkään elämässä niin itsestäänselvyys, että ne voisi ohittaa ajattelematta.

Kun harkitset psykoterapiaa, pohdi siis seuraavaa:

Ensimmäiset asiat ensin! Voimavarasi antavat pohjan työskentelylle

Psykoterapian aloittaminen ja terapiassa käyminen vaativat riittävää määrää voimavaroja ja tasapainoa, jotta asioita ja ongelmia voidaan työstää ja liikauttaa yhdessä eteenpäin. Huomaa, että terapia käynnistää prosessin, joka on useimmiten “päällä” koko ajan, ei vain kerran viikossa vastaanottokäyntien yhteydessä! Tästä syystä voimavarojen riittävyyttä voi olla hyvä arvioida esimerkiksi lähettävän psykiatrin tai muun lääkärin / tahon kanssa. Joskus keho ja aivot voivat tarvita lisäapua esimerkiksi lääkityksen muodossa. Ei ole myöskään huono ajatus pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa elämäntilannetta ja siinä vaikuttavia tekijöitä: onko nyt oikea aika ryhtyä omaan terapiaan?

On hyvä tietää, että terapian aikana voinnissa voi tapahtua monenlaisia muutoksia. Psykoterapia ei ole välttämättä suoraviivaista kiitoa kohti parempaa vointia ja tulevaisuutta, vaan vaikeiden asioiden kohtaaminen on yleensä, no, vaikeaa. Ei ole harvinaista, että vointi ensin huononee ennen kuin se alkaa kohentua – ja juuri tästä syystä käyntejä ei voi ripotella pitkien matkojen päähän toisistaan, kuten niin sanotusti kevyemmissä, harvemmin toteutuvissa tukikeskusteluissa.

Psykoterapia tulee tiiviiksi osaksi jo olemassa olevaa arkea. Valmiuttasi ja voimavarojasi pohtiessasi voit esimerkiksi kysyä itseltäsi:

  • Onko minulla realistisesti ajatellen terapiaan tällä hetkellä aikaa, voimia, halua ja motivaatiota, siirtymisineen?
  • Missä mennään voimavarojen osalta, jaksanko mitään uutta ja ylimääräistä?
  • Voinko priorisoida psykoterapiaa sen ollessa käynnissä?
  • Olenko juuri nyt motivoitunut työskentelemään itseymmärryksen ja muutosen kanssa, vaikka se tarkoittaisi vaikeiden asioiden kohtaamista ja sitä, että joudun itse tekemään töitä muutoksen eteen?
  • Mitä odotan terapian alulta vointini mahdollisen muutoksen suhteen?

Jos voimavara- ja aikatilanne vaikuttavat kohtuullisen hyvältä, voit alkaa pohtia psykoterapiaa konkreettisemmin sen kannalta mihin asioihin kaipaat muutosta, ja mikä oma roolisi tällä tiellä on.

Tavoite kirkkaaksi: Oireet ja ongelmat – psykoterapiaan hakeutumisen syyt

Psykoterapialla on hyvä olla selkeä ja yhteisesti sovittu muutostoive tai kohde, josta juontuviin tavoitteisiin haluaa itse sitoutua. Ei ole tavatonta, että psykoterapian tarpeen tunnistaa, mutta ei ole vielä valmis kohtaamaan asioita tai laittamaan aikaa ja energiaa itsen tutkimiseen saati muutosten tekemiseen. Psykoterapia edellyttää voimavarojen ja ajankohtaisuuden lisäksi myös siis kiinnostusta itseen, oman osuuden tunnistamiseen ja tutkimiseen sekä halua ottaa vastuuta omasta tilanteesta, toiminnasta ja muutoksesta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän!

Kartoittaessasi tavoitteitasi, voit kysyä itseltäsi:

  • Mihin asioihin, ongelmiin, käyttäytymisen tapoihin tai oireisiin tarvitsen apua?
  • Tunnistanko nämä asiat itse, vai ovatko ne lähtöisin muiden palautteesta tai toiveista minua kohtaan?
  • Miten nämä asiat vaikuttavat elämääni tai estävät minua elämästä itseni näköistä elämää?
  • Mihin ensisijaisesti kaipaisin muutosta? Mistä tunnistaisin muutoksen?
  • Onko näiden asioiden käsittely juuri nyt ajankohtaista / mahdollista?
  • Onko tilanteeni muuttunut siitä, kun terapiaprosessi laitettiin käyntiin? (Ts. ajankohtaista silloin, mutta entä nyt?)
  • Mitä tavoitteita haluaisin psykoterapiassa itselleni asettaa?
  • Minkä toivoisin olevan jatkossa elämässäni ja tilanteessani toisin?

Oman toiminnan ja odotusten rooli

Monella on ymmärrettävä, mutta aukipuhumaton ajatus, että psykoterapia on jotain minne mennään, siellä ollaan, ja sitten koetut oireet tai ongelmat poistuvat. Tai kärjistäen, että menen terapiaan ja psykoterapeutti ottaa ikävät asiat pois. Tämä on inhimillistä, mutta psykoterapiasta ajatellaan silloin vähän kuin lääkekuurista: todetaan ongelma, haetaan lääke (psykoterapeutti ja psykoterapia), otetaan sitä määräyksen mukaan, ja sitten vointi alkaa helpottaa. Valitettavasti psykoterapia toimii kuitenkin harvoin näin.

Toki aiheesta on varmasti monta mielipidettä, mutta vertaisin terapiaa (ainakin minun kanssani) enemmänkin pitkäaikaiseen, jatkuvaan ja tavoitteelliseen treenaamiseen tai “henkisellä kuntosalilla” käymiseen – itsensä aktiiviseen kehittämiseen ja työstämiseen. Tällaiseen työhön me kaikki tarvitsemme yleensä toisen ihmisen tukea! Valmentaja sitoutuu asiakkaaseen ja hänen tavoitteisiinsa, tukee ja auttaa, mutta hän ei voi tehdä työtä asiakkaan puolesta – siinä tarvitaan molempia, eikä treenaaminen yleensä voi olla katkonaista tai satunnaista, jos todella haluaa jonkin asian muuttuvan.

Psykoterapia edellyttää siis halukkuutta ottaa vastuuta omasta tilanteesta ja sen muuttamisesta. Jos kaikki on kuitenkin pelkästään muiden syytä, ja on myös muiden työtä korjata tilanne, ovat psykoterapian onnistumisen edellytykset varsin heikot. Psykoterapialla voit muuttaa itseäsi, jos olet valmis tekemään sen eteen työtä, mutta et muita.

Kun pohdit omaa rooliasi, voit kysyä itseltäsi:

  • Olenko valmis miettimään oman käyttäytymiseni osuutta kokemissani ongelmissa?
  • Olisinko valmis kokeilemaan oman käyttäytymiseni muuttamista, pieninkin erin?
  • Millä tavalla nostaisin puheeksi itse terapiaan tai terapeuttiin liittyvät, ehkä mieltä painavat tai haittaavat asiat? Mikä on minulle tyypillistä?

…ja odotuksista vielä:

  • Mitä ajattelen siitä, että terapia on minuun ja omaan toimintaani kohdistuva, ei muiden ihmisten muuttamiseen keskittyvä prosessi?
  • Mihin aikaisempaan keskustelukontaktiin saatan ehkä huomaamattani terapiaa verrata – määrittyykö se mielessä samanlaiseksi kuin esimerkiksi aiemmat psykologi- tai hoitajakäynnit?

Muut aiheeseen liittyvät sivut

Lisäresursseja ajattelun avuksi

Mielenterveystalo on julkaissut mainion psykoterapiaoppaan, jota suosittelen lämpimästi oman pohdinnan tueksi. Käy tutustumassa:

Lähteet

Lambert, M. J. (2013). The efficacy and effectiveness of psychotherapy. Teoksessa M. J. Lambert (toim.), Bergin and Garfield’s handbook of psychotherapy and behavior change (6. painos, s. 169–218). New York: Wiley.

Wambold, B. (2001). The great psychotherapy debate: Models, methods, & findings. Mahwah, NJ: Erlbaum.