Psykoterapiaa harkitsevalle

Psykoterapia antaa monelle valtavan paljon, mutta olen työssäni huomannut, että monen terapiaan lähetetyn kanssa ei ole juurikaan pohdittu hoidon ajankohtaisuutta, tarpeisiin osuvuutta tai sitä, mitä odotuksia tai ajatuksia asiakkaalla on psykoterapiasta – ja onko se varsin tiiviinä ja pitkäaikaisena, asiakkaan omaa työtä edellyttävänä ylipäänsä ajankohtainen hoitomuoto hänen kokonaistilanteeseensa tai senhetkisiin voimavaroihinsa suhteutettuna. Psykoterapia ei ole ainoa tai välttämättä aina edes paras keskusteluhoidon muoto! Joskus hyötyä voi saada jo muutamasta yksittäisestä keskustelukäynnistä, lyhytterapiasta, kriisiavusta tai jopa täysin jostakin muusta hoidosta.

Ajatukset ja odotukset esiin

Monella voi olla täysin ymmärrettävä, mutta aukipuhumaton ja itseltäkin tiedostamaton ajatus tai toive, että yksinkertaistettuna psykoterapia on jotain minne mennään, siellä ollaan, ja sitten koetut oireet tai ongelmat ikään kuin vain häviävät. Tai kärjistäen, että menen terapiaan ja psykoterapeutti ottaa ikävät asiat pois. Tämä on inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta psykoterapiasta ajatellaan silloin vähän kuin lääkekuurista todettuun sairauteen: se määrätään, haetaan lääke (psykoterapeutti ja psykoterapia), sitä otetaan määräyksen mukaan, ja sitten vointi alkaa heti helpottaa.

Toki tästä on varmasti monta mielipidettä, mutta ennemmin kuin lääkekuuriin, vertaisin terapiaa kuitenkin pitkäaikaiseen, jatkuvaan ja tavoitteelliseen treenaamiseen tai “henkisellä kuntosalilla” käymiseen – itsensä aktiiviseen kehittämiseen ja työstämiseen. Ja tällaiseen työhön me kaikki tarvitsemme yleensä toisen ihmisen tukea! Valmentaja sitoutuu asiakkaaseen ja hänen tavoitteisiinsa, tukee ja auttaa, mutta karusti sanottuna hän ei voi tehdä liikesarjoja asiakkaan puolesta – työtä vaaditaan siis molemmilta.

Se mikä jää useimmiten siis huomaamatta on se, että pitkäaikaisena prosessina psykoterapia edellyttää myös kävijältään paljon muuta kuin psykoterapian kohteena olemista. Tällaisia asioita ovat muun muassa aika, energia, ja motivaatio omaan työskentelyyn. Näiden saatavuus on harvoin kenenkään elämässä niin itsestäänselvää, että ne voisi ohittaa ajattelematta. Parhaimmillaan psykoterapian ajankohtaisuutta ja sopivuutta asiakkaalle pohditaan vaihtoehtoineen jo siinä vaiheessa, kun psykoterapiaa aletaan asiakkaalle ehdottamaan, mutta ei kuitenkaan aina.

Kun harkitset psykoterapiaa, pohdi siis seuraavaa:

Ensimmäiset asiat ensin – voimavarat pohjana työskentelylle
Psykoterapian aloittaminen ja terapiassa käyminen vaatii riittävää määrää voimavaroja ja tasapainoa, jotta asioita ja ongelmia voidaan työstää ja liikauttaa yhdessä eteenpäin. Voimavarojen riittävyyttä voi olla hyvä arvioida esimerkiksi lähettävän psykiatrin tai muun lääkärin / tahon kanssa. Lisäksi ei ole ehkä huono ajatus pysähtyä hetkeksi ja tarkastella omaa elämäntilannetta ja siinä vaikuttavia tekijöitä.

Ajan ja energiankäytön osalta on hyvä tietää, että psykoterapia on todennäköisesti kestonsa ajan läsnä elämässäsi koko ajan – psykoterapiaa ei voi siis koteloida vain itse vastaanottoaikaan kerran viikossa, sillä se käynnistää muutosprosessin, jota terapiaistunnoissa ja niiden välillä seurataan. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että terapian aikana voinnissa voi tapahtua erilaisia muutoksia – psykoterapia ei ole siis välttämättä suoraviivaista nousukiitoa kohti parempaa tulevaisuutta, vaan vaikeiden asioiden kohtaaminen on yleensä, no, vaikeaa. Ei ole tavatonta, että vointi ensin huononee ennen kuin se alkaa kohentua, ja juuri tästä syystä psykoterapeutit haluavat olla tukena, eikä käyntejä voi ripotella pitkien matkojen päähän toisistaan.

Psykoterapia tulee tiiviiksi osaksi jo olemassa olevaa arkea ainakin vuodeksi. Valmiuttasi ja voimavarojasi pohtiessasi voit esimerkiksi kysyä itseltäsi:

  • Onko minulla realistisesti ajatellen terapiaan tällä hetkellä aikaa, siirtymisineen?
  • Missä mennään voimavarojen osalta, jaksanko ylimääräistä?
  • Voinko priorisoida psykoterapiaa sen ollessa käynnissä?
  • Olenko tällä hetkellä motivoitunut työskentelemään itseymmärryksen ja muutosen kanssa, vaikka se tarkoittaisi vaikeiden asioiden kohtaamista ja sitä, että joudun itse tekemään töitä muutoksen eteen?
  • Mitä odotan terapian alulta vointini mahdollisen muutoksen suhteen?

Jos voimavara- ja aikatilanne vaikuttaa kohtuullisen hyvältä, voit alkaa pohtia psykoterapiaa konkreettisemmin sen kannalta mihin asioihin kaipaat muutosta, ja mikä oma roolisi tällä tiellä on.

Oireet ja ongelmat – psykoterapiaan hakeutumisen syyt

  • Mihin asioihin, ongelmiin tai oireisiin tarvitset apua?
  • Miten nämä asiat vaikuttavat elämääsi tai estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää?
  • Mihin ensisijaisesti kaipaisit muutosta?
  • Onko näiden asioiden käsittely juuri nyt ajankohtaista / mahdollista?
  • Onko tilanteesi mahdollisesti muuttunut siitä, kun terapiaprosessi laitettiin käyntiin? (Ts. ajankohtaista silloin, mutta entä nyt?)

Oman toiminnan rooli

  • Oletko valmis miettimään oman käyttäytymisesi osuutta kohtaamissasi ongelmissa?
  • Olisitko valmis kokeilemaan oman käyttäytymisesi muuttamista, pieninkin erin?
  • Millä tavalla nostaisit puheeksi itse terapiaan tai terapeuttiin liittyvät, ehkä mieltäsi painavat tai haittaavat asiat? Mikä on sinulle tyypillistä?

Odotukset ja tavoitteet psykoterapialle

  • Miltä tuntuu ajatus, että terapia on sinuun ja omaan toimintaasi kohdistuva, ei muiden ihmisten muuttamiseen keskittyvä prosessi?
  • Mihin aikaisempaan keskustelukontaktiin ehkä terapiaa vertaat – määrittyykö se mielessä samanlaiseksi kuin esimerkiksi satunnaiset psykologi- tai hoitajakäynnit?
  • Mitä tavoitteita haluaisit psykoterapiassa itsellesi asettaa?
  • Minkä toivoisit olevan jatkossa elämässäsi ja tilanteessasi toisin?

Muut aiheeseen liittyvät sivut

Lisäresursseja ajattelun avuksi

Mielenterveystalo on julkaissut mainion psykoterapiaoppaan, jota suosittelen lämpimästi oman pohdinnan tueksi. Käy tutustumassa: